tiistai 30. maaliskuuta 2010

Remontti-Reiska

Meidän huushollissa kun ei tästä rakentamisinnosta tule millään loppua, niin perheemme ingenjör kehitteli itselleen taas mukavan urakan pääsiäisen ympärille.On muuten jo kolmas vuosi peräkanaa kun meillä rakennellaan pääsiäisen aikaan. Kolme vuotta sitten muurattiin alakerran takkahuoneeseen takkaa. Tiilerin Funkkis-Lauri onnistui hyvin muurauksen ensikertalaiselta, lienee ollut tuota insinöörin matematiikkaa pelissä. Viime vuonna muu perhe vietti auvoista pääsiäisen alusaikaa Amsterdamissa nauttien keväästä ja insinööri kasasi sillä aikaa vaatekaappeja makuuhuoneeseen. Huvinsa kullakin, taisi insinööri nauttia enemmän yksinolosta kuin emäntä kahden varhaisaikuisen perässä laukkaamisesta ostoskaduilla.
Tänä vuonna on sitten hieman suurempi urakka eli rakennetaan yksi väliseinä yläkertaan, jolla saamme eristettyä pikkuruisen työhuoneen meidän yläkerran avonaisesta keittiö+rt+oh hässäkästä.




Rangat ovat melkein  pystyssä, kuten kuvista huomaatte. 
Suurinta päänsärkyä ja laskutoimituksia on aiheuttanut emännän haluama liukuovi joka tulee seinän sisään.









Minä odotan innolla seinän valmistumista ja olen selaillut kaiken maailman tapettivalmistajien webbisivuja pähkäillen työhuoneen seinään sopivaa tapettia.

Ennen tapetointia olisi toki tehtävä vielä muutama muukin työvaihe...

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Sitten kun...

Aurinko paistaa ja kevät taitaa vihdoinkin tehdä tuloaan. Tunnustan kuuluvani siihen joukkoon ihmisiä, jotka ovat näitä sitku tai mutku syndrooman vaivaamia.
Kevään tulo ja valon lisääntyminen ja ilmeisesti myös jonkinasteinen tekemisen puute on saanut aikaan sen, että olen alkanut miettiä sisustusasioita, vaikka ylimääräistä rahaa sisustamiseen ei tällä hetkellä ole pennin pyörylää.
Sysäyksen asiaan lienee antanut suunnitelma rakentaa aikoinaan rakentamatta jäänyt seinä meidän yläkertaan. Näin meille saisi eristettyä yläkertaan pikkuruisen työ-/ vierastilan. Pyysimme aikoinaan tarjouksen seinän sisään menevästä liukuovesta, mutta kaikki jäi silloin ajatuksen asteelle ovimekanismin hinnankin ollessa aivan tajunnan räjäyttävä. Perheen insinööri on tehnyt parin viime viikon ajan kotiläksyjä ja googlannut osia valmiiksi kyseistä ovisysteemiä varten. Eilen hän sitten heräsi, että loma ja pääsiäinen kolkuttelee ovelle jo ensi viikolla, joten tarttis varmaan tehdä jotakin, jos aikoo siirtyä tuumasta toimeen...
Hyvin suunniteltuhan on aina puoleksi tehty, joten minä puolestani olen miettinyt seinän pintamateriaalia ja hih nythän ollaan siinä tilanteessa, että pääsee miettimään sekä olohuoneen että työtilan puolen.
Eilen siivotessa innostuin jo kääntämään työpöydän ikkunan alle pitkittäin, joten jotakin on jo tehty.
Tänään olen katsellut meidän ikkunoita auringon paistaessa niihin, meillä kun on seitsemän kohtuullisen kokoista ikkunaa melkein kohtisuoraan etelään, miettien sopivaa ajankohtaa pesurumban aloitukselle. Tämän seurauksena ajatukset saivat sitten suorastaan siivet. Olin aina ajatellut, että varhaisaikuisen muuttaessa pois kotoa valloitamme hänen huoneensa ja teemme nykyisen terassin alustasta meille vaatehuoneen ja kylppärin. No pistin sitten vielä paremmaksi, koska unelmiahan saa ja pitää aina olla. Ensin päähän iski ajatus, että nykyisestä autokatoksesta saisi kivan makkarin meille ja nykyisen keittiön paikalle voisi rakentaa vaatehuoneen ja kylppärin. Miten ois vielä, jos tekisi avokuistista lasikuistin ja laajentaisi taloa kuistin verran työhuoneen kohdalta aina nurkan ympäri terassiin saakka. Näin saisi uuden keittiön ja vielä kivan uuden sisääntulon. Loistoidea, mut hei joo please älkää kertoko tästä mitään meidän insinöörille sehän saa paniikkikohtauksen ja pahimmassa tapauksessa vielä infarktin päälle.
No omasta mielestäni nämä ideat ovat tietenkin loistavia, eikä esteenä ole kuin yksi mutta...
... niin se raha tietenkin.
Ihmisellä on kuitenkin hyvä olla unelmia ja ehkä sitten joskus kun...

Nauttikaa ystävät kevätauringosta ja ihanasta valosta ja antakaa unelmille siivet.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Jotain mitä odottaa...

Hei kaikki ihanaiset!

Pitkän tauon joka on johtunut niin inspiraation kuin viitseliäisyyden puutteesta ajattelin kirjoittaa taas joitakin ajatuksia viikonlopun saatteeksi.

Tänään on ollut aivan ihana aurinkoinen kevättä enteilevä talvipäivä. Meillä linnut lauloivat ja aurinko lämmitti. Koiran kanssa ulkoillessa olisi ollut hyvä, jos aurinkolasit olisivat löytäneet tiensä nokan päälle, mutta kun ei. Ah, sitä kirkkautta ja jälkeenpäin ajatellen myös silmien siristystä. Noh, muutama ryppy lisää ei kaada maailmaa, lisää vain persoonallisuutta sanoisin.

Tiedättehän sen tunteen, kun on jotain, mitä odottaa. Lapsena odotettiin aina joulupukkia perhoset vatsassa. Asiat ja tapahtumat joita odottaa ovat aina jonkinlaisia merkkipaaluja ja yleensä näistä jää vielä mukavia muistoja.

No ihan näin onnekkaasti ei käynyt minulle tälle viikolla. Olin nimittäin ilmoittautunut eräälle kurssille jota odotin kovasti. Ajatuksena oli, että eräs asia sen myötä nytkähtäisi eteenpäin ja ottaisin sen kuuluisan viimeisen askeleensa ennen maalia. Keskiviikkoiltana matkasin toiveikkain mielin Helsingin keskustaan viettääkseni kolme ensimmäistä tuntia asian parissa. Kurssi alkoi ja... Mitä, mitä, mitä!!! Apua!!! Olivat ensireaktioni. Mikä kauhea pettymys! Eihän se ollut ollenkaan sitä, mitä kuvauksessa luki. Piti oikein tarkistaa asia vielä kotiin tultua kurssiesitteestä. Kaiken kruunasi kuitenkin kurssinvetäjän ilmoitus ettei hän voi pitää yhtä kurssipäivää sovitun mukaisesti vaan halusi sen siirrettäväksi. Siis täh? Olin siis aivan ymmälläni. Kaksi päivää olen nyt kärvistellyt ja maanantaina otan puhelun kurssijärjestäjälle ja vaadin osan rahoista takaisin, jos en sitten kaikkea.

Onneksi on muitakin merkkipaaluja odotettavissa. Suurimmat odotukset ovat toukokuussa, kun matkaan Kroatian Dubrovnikiin minilomalle. Olen jo vuosia haaveillut matkasta tuohon Välimeren helmeen. Mikä onkaan suurenmoisempaa kuin vaeltaa vanhankaupungin kapeilla kujilla ja aistia viipyilevää tunnelmaa sekä kahlata Välimeren turkoosinsinisissä aalloissa.

Jos ei ole muuta odotettavaa, niin kevättä kannattaa ainakin odottaa, lupausta antavasti se tuntuu olevan jo aivan kulman takana.

Ihanaa viikonloppua ja nauttikaahan auringosta!