Serkukset kokkaa

Tänään oli odotettu serkusten kokkausillaan vuoro, joka jo kerran ehdittiin perua flunssan vuoksi.  Mukaan pääsivät tietysti kummankin serkuksen puolisot sekä lapset eli siis melkein kaikki kummit ja kummilapset olivat taas koolla.

Menuta oli harkittu jo pidemmän aikaa ja tarvikkeetkin hankittu jo ennakkoon.

Alkupalaksi olimme valinneet kampasimpukoita. Hinnakasta raaka-ainetta oli varattu 3kpl/ ruokailija. Paistetut kampasimpukat aseteltiin rucolapedille, jonne  olivat löytäneet tiensä myös kirsikkatomaatit, tuore viikuna sekä punasipuli. Simpukoihin puristettiin sitruunasta mehua paiston jälkeen ja annoksen kastikkeena käytettiin tummaa balsamicoa. Alkuperäisen ohjeen (Glorian ruokakirja) olisi pitänyt sekoitella kastike oliiviöljystä ja viikunabalsamicosta, hyvin meni ihan tavallisen tumman balsamicon maustamanakin. Huomasimme, että punasipuleista tuli aika vahva maku läpi, joten ne olisi ehkä kannattanut jättää pois tähän vuodenaikaan tai sitten korvata ne kevätsipulilla. Kesällä kannattaa varmaan lisäillä uuden sadon nippusipulia. Vahingosta olemme kuitenkin oppineet tulevaa silmällä pitäen.

Serkun mies tokaisi: "Että ihan ok, vaikka en kyllä tiedä, miltä näiden tulisi maistua, kun en oo ennen maistanu."

Hyvin tuntuivat katoavan ainakin 11-vuotiaan suuhun, joka kinusi lisääkin ja söi myös pikkuveljen 4 vee annoksesta simpukan.

Pääruoka oli vielä hieman vaiheessa, kun alkuannokset oli syöty ja tästä tuntui nuorempi väki vetävän vähän kierroksia ja pöydästä yritettiin ahkerasti liueta sivupöydän karkki- ja pähkinäkipoille, joissa oli edelleen joulun jämät tarjolla.

 

Pääruuaksi katettiin bataattilaatikkoa, uunipunajuuria ja naudan sisäfileetä punasipulimarmeladilla.

Bataatit oli serkkutyttö soseuttanut jo kotona, joten vuokaan lisättiin vain mausteita: kanelia, muskottipähkinää ja chiliä sekä aimo annos oikeaa kuohukermaa ja sitten uuniin. Laatikosta tuli jouluisen makuinen, mutta se ei tahtia haitannut. Annoksesta jäi jäljelle vain reilun ruokalusikan verran. Serkkutyttö joka oletti tekevänsä jämästä itselleen sosekeiton maanantain lounaaksi töihin jäikin nuolemaan näppejään.

Talon oma kokki oli aamupäivän aikana kuorinut punajuuria ja laittanut ne lohkoina uunivuokaan, johon mukaan oli lorautettu öljyä, hunajaa ja yllätys yllätys vaniljatahnaa ja tietysti mausteeksi suolaa ja pippuria. Ennen ruokailua punajuuria tuunattiin vielä leikkaamalla niiden päälle vuohenjuustoa ja heittämällä sekaan kourallinen pinjansiemeniä ja päälle valutettiin vielä extra annos hunajaa. Vuoka laitettiin uudemman kerran uuniin tällä kertaa grillivastuksen alle noin viideksi minuutiksi ja valmista tuli. Syödessä tuli todettua, että punajuuret ovat kevyttä syötävää niissä on vain 33 kcal/ 100g, näin ei kuitenkaan liene ollut totuus näiden punajuurten suhteen.

Serkun perhe on tunnetusti kannibaalien heimoa, joten pääruoaksi oli hankittu kokonainen  sisäfilee (2,5 kg). Filee oli otettu hyvissä ajoin jääkaapista lämpiämään. Ennen kuin filee heitettiin mittari kyljessään uuniin, se suolattiin ja pippuroitiin ja ruskistettiin pannulla. Fileen otimme pois uunista lämpötilan näyttäessä 58 astetta, mutta ehkä olisi tälläkin kertaa kannattanut luottaa enemmän kelloon kuin mittariin. Olemme nimittäin koko sakki aikas lailla medium lihan ystäviä ja tämä liha kypsyi melkein welldoniksi uunista poistamisen jälkeen.

Fileen päälle teimme marmeladin punasipulista. Sipulit kuullotettiin pannulla ja sekaan pannulle laitettiin punaviinietikkaa sekä hunajaa, keiteltiin kasaan ja haudutettiin kymmenkunta minuuttia. Marmeladin päälle laitetaan sinihomejuustoa joka tuo oman suolaisen lisänsä, joten suolaa kannattaa lisätä varovasti jos ollenkaan.

Kun filee oli otettu uunista sen päälle kaadettiin marmeladi sekä aseteltiin sinihomejuustoviipaleita, koko komeus kiedottiin folioon vetäytymään. Näin marmeladi lämpeni uudelleen ja sinihomejuusto suli ihanan pehmeäksi. Tällä kertaa emme kehitelleet fileelle kastiketta erikseen, eikä sitä kaivattukaan niin makoisaa oli punasipulimarmeladin ja sinihomejuuston muodostama sinfonia fileen kera. Filee teki hyvin kauppansa, sitä jäi viiden aikuisen ja kolmen lapsen jäljiltä jäljelle pieni pätkä, vaikka serkun mies ehtikin napista fileen kypsyysasteesta.

Syötyämme itsemme ähkyn partaalle jouduimme pitämään paussia ennen ns. kaffe & kaka osastoa. Kahvin kanssa nautittiin mansikka-mascarpone kermahyydykettä, johon sekaan oli upotettu purkki Tertin kartanon ruusunterälehtihyytelöä. Ohje oli mukaeltu Glorian ruoka & viini-lehden joulunumeron ohjeesta. Hyydykettä annosteltiin kullekin yhden tai kahden sormen annos toiveen mukaan. Itse hyydyke kun oli reunustettu Savoiardi kekseillä, jotka meillä tunnetaan paremmin tiramisun raaka-aineena. Hieman kerkesimme jännittää, mikä on hydykkeen sulamispiste, kun se oli aiemman tapaamisen peruuntumisen johdosta jouduttu sijoittamaan pakastimeen odottamaan uutta ajankohtaa. Leikkuupuuhien alkaessa kaikki toimi vielä hyvin, mutta santsikierroksella lämpö teki jo tehtäväänsä ja yritti lätistää koko komeuden.

Aterialla naukkailimme kampasimpukoiden kera ranskalaista La Chablisienne Chablista (Alkon tuoteno 586717) ja fileen kanssa olimme päätyneet vuoden 2009 punaviiniin Yalumba shiraz-viognier (Alkon tuoteno 463597), joka oli kalliinpuoleista, mutta erittäin maukasta ja sopi erinomaisesti fileen ja punasipulimarmeladin kyytipojaksi.

Eikä liene vaikea yhtyä toteamukseen, että turha mennä merta edemmäs kalaan. Kotonakin saa aikaan oikein makoisaa ruokaa ja itse ruuanlaitto on hyvin rauhoittavaa terapiaa. Ilta osoittautui jälleen kerran erittäin onnistuneeksi ja mukavaksi.

Ruuanlaiton lomassa saimme ihailla serkun kädentaitoja kutimen kilkattaessa. Seurasimme jännityksellä "oman pään" ohjeen mukaan kehitellyn pipon valmistumista, mutta siitä lisää ehkä joku toinen kerta...