Kehonhuoltoa ja sielunhoitoa

Monet kanssaihmiseni näyttävät kärsivän vuodesta toiseen Marraskuun masennus- nimisestä ilmiöstä. Minulle ei ole oikein koskaan auennut, mistä oikein on kyse. Miksi kärsiä pimeydestä ja sateesta, miten se muka vaikuttaa mielialaan? Kunnes jäin itse kyseisen syndrooman vangiksi pari viikkoa sitten.

Mikään ei enää huvittanut ja kaikki maistui puulta. Väsymys iski jäseniin, puhti oli poissa, into koko syksyn jatkuneeseen tikutukseen katosi ja punttisalille lähtemisestä ei ollut puhettakaan. Huomasin käpertyväni yhä enemmän itseeni, eivätkä ystävien houkutuksetkaan enää saaneet mitään vastakaikua.

Aamusella heräsin olkapää jomottaen. Oman kehoni tuntien tiedän tarkalleen, mitä se merkitsee: treenauksen puutetta. Koetin vältellä sisäistä minääni, keksin kaikki tekosyyt, miksi tänään ei ole hyvä päivä treenata. Päivän kuluessa ääni sisälläni kasvoi ja jo suorastaan huusi minulle. Vasen käteni puutui ja sormet muuttuivat jääkalikoiksi. Oli siis aika siirtyä sanoista tekoihin, vedin lenkkivaatteet niskaan, puin sykemittarin päälle, nappasin tikutussauvat mukaan ja suuntasin kohti lenkkipolkua.

Sää oli harmaista harmain ja taivaalta tihutti vettä. Kirosin mielessäni typeryyttäni, mutta jatkoin sinnikkäästi matkaa. Metsään tullessani ymmärsin  terapeuttisen merkityksen olisin yksin ilman ulkoisia häiriötekijöitä mukanani vain omat ajatukseni. Oli siis aikaa kelailla ja kuunnella itseään ja omaa kehoaan. Jatkoin matkaa kohtaamatta yhtään ainoaa vastaantulijaa.

Pikkuhiljaa lihaksiin alkoi virrata lämmin hyvänolon tunne. Hiljaisuuden ja ajatukset katkaisi puhelimeni ääni sateisella lenkkipolulla. Vastasin ja ääni toisessa päässä kysyi "Lähtisitsä mun kanssa Oopperaan keskiviikkona?" Samainen ääni jatkoi "Mä ajattelin, että tää ois just sitä, mitä mä tarvitsisin." En voinut muuta kuin yhtyä edelliseen. Se oli juuri sitä mitä tarvitaan sielunhoitoa.

Kotiin saavuttuani riisun märät vaatteet yltäni ja sukellan suihkuun. Lämpimän veden hyväillessä kehoani ja raukeuden hiipiessä lihaksiini ajattelen, että tervemenoa marraskuun masennus.