Jotain mitä odottaa...

Hei kaikki ihanaiset!

Pitkän tauon joka on johtunut niin inspiraation kuin viitseliäisyyden puutteesta ajattelin kirjoittaa taas joitakin ajatuksia viikonlopun saatteeksi.

Tänään on ollut aivan ihana aurinkoinen kevättä enteilevä talvipäivä. Meillä linnut lauloivat ja aurinko lämmitti. Koiran kanssa ulkoillessa olisi ollut hyvä, jos aurinkolasit olisivat löytäneet tiensä nokan päälle, mutta kun ei. Ah, sitä kirkkautta ja jälkeenpäin ajatellen myös silmien siristystä. Noh, muutama ryppy lisää ei kaada maailmaa, lisää vain persoonallisuutta sanoisin.

Tiedättehän sen tunteen, kun on jotain, mitä odottaa. Lapsena odotettiin aina joulupukkia perhoset vatsassa. Asiat ja tapahtumat joita odottaa ovat aina jonkinlaisia merkkipaaluja ja yleensä näistä jää vielä mukavia muistoja.

No ihan näin onnekkaasti ei käynyt minulle tälle viikolla. Olin nimittäin ilmoittautunut eräälle kurssille jota odotin kovasti. Ajatuksena oli, että eräs asia sen myötä nytkähtäisi eteenpäin ja ottaisin sen kuuluisan viimeisen askeleensa ennen maalia. Keskiviikkoiltana matkasin toiveikkain mielin Helsingin keskustaan viettääkseni kolme ensimmäistä tuntia asian parissa. Kurssi alkoi ja... Mitä, mitä, mitä!!! Apua!!! Olivat ensireaktioni. Mikä kauhea pettymys! Eihän se ollut ollenkaan sitä, mitä kuvauksessa luki. Piti oikein tarkistaa asia vielä kotiin tultua kurssiesitteestä. Kaiken kruunasi kuitenkin kurssinvetäjän ilmoitus ettei hän voi pitää yhtä kurssipäivää sovitun mukaisesti vaan halusi sen siirrettäväksi. Siis täh? Olin siis aivan ymmälläni. Kaksi päivää olen nyt kärvistellyt ja maanantaina otan puhelun kurssijärjestäjälle ja vaadin osan rahoista takaisin, jos en sitten kaikkea.

Onneksi on muitakin merkkipaaluja odotettavissa. Suurimmat odotukset ovat toukokuussa, kun matkaan Kroatian Dubrovnikiin minilomalle. Olen jo vuosia haaveillut matkasta tuohon Välimeren helmeen. Mikä onkaan suurenmoisempaa kuin vaeltaa vanhankaupungin kapeilla kujilla ja aistia viipyilevää tunnelmaa sekä kahlata Välimeren turkoosinsinisissä aalloissa.

Jos ei ole muuta odotettavaa, niin kevättä kannattaa ainakin odottaa, lupausta antavasti se tuntuu olevan jo aivan kulman takana.

Ihanaa viikonloppua ja nauttikaahan auringosta!