Byrokratian rattaissa

Tämä viikko on kulunut byrokratian rattaita voidellessa. Erityisen ikävä tuli Tanskan mallia, jossa jokaisella kansalaisella on ns. kansalaistili jota kautta voi asioida eri instanssien kanssa ja asioinnin voi kaiken lisäksi hoitaa sähköisesti, juu luitte aivan oikein! Suomihan on tunnetusti ollut kehityksen edelläkävijä, mutta tällaisesta edistyksestä saa tässä maassa vain haaveilla. Meillä on edelleen vallalla brezhneviläinen malli, jossa asiakasta juoksutetaan luukulta toiselle ja lyödään leimoja tai sitten lyödään miestä tai naista paikasta riippuen.
Huvittavinta asiassa on piirre ettei vasen käsi näytä tietävän, mitä oikea tekee ja itse olet sitten myrskynsilmässä ja koetat epätoivoisesti pitää kiinni langanpäistä tai sitten etsiä sitä kadoksissa olevaa punaista lankaa.
Asiaan voisi suhtautua sen ansaitsemalla huumorilla, mutta pinnan kiristystä aiheuttaa tosiseikka, että kyse on tämänhetkisestä sekä tulevasta toimeentulosta. Alan vakavasti harkitsemaan opaskirjan kirjoittamista aiheesta: -Miten vältän byrokratian karikot?
Peräänkuuluttaa voisi seuraavaa asiaa, jota eräs TV:ssä haastateltu herra vaati Köpiksen ilmastokokoukselta eli enemmän tekoja ja vähemmän puhetta. Mietin taannoin paljonko ilmakehää tuhosi kaikkien niiden pömpöösien paikallerahtaaminen Köpikseen, toivottavasti ovat muistaneet pestä omaatuntoaan CO2 kompensoinnilla.
Viikon edetessä asiatkin näyttävät etenevän, joten olen pystynyt siirtämään ajatuksia parin viikon päästä häämöttävään Jouluun. Tämän joulun olemme päättäneet juhlia aiempia vuosia huomattavasti pienemmän seurakunnan läsnäollessa, mikä tietenkin helpottaa emännän osaa.
Eilen yritin keskustella jouluun liittyvistä asioista perheen miespuolisen jäsenen kanssa, mutta sehän oli tavan mukaan yhtä tyhjän kanssa. Tänään otin asian uudemman kerran puheeksi aamulla autossa, josta vauhdissa pakeneminen on tunnetusti riskialtista. Vastauksena oli, että se oli ihan hyvä, mitä ehdotit eilen. Kyse oli ilmeisesti illalla luettelemastani Joulu Menu-ehdotuksesta näin ollen joulupöytämme tulee tänäkin vuonna olemaan hyvin kalapainoitteinen. Ruokapuoli on siis suurelta osin hallinnassa.
Keskustelun lipuessa joululahjoihin se jatkui seuraavasti:
Mies: Mennään sunnuntaina lahjaostoksille.
Minä: Joo, periaatteessa ok, mutta kun meillä sattuu olemaan ne ristiäiset ja niihinkin on lahja vielä hankkimatta.
Mies: No, mennään sitten lauantaina.
Minä: Ihan hyvä ehdotus, mutta miten olis jos hoitaisin joulupukin asiat päiväsaikaan, kun nyt olen kotosalla, niin voitaisiin välttää pahimmat ruuhkat?
Mies: Joo hyvä idea!
Minulta pääsi huokaus; pheeew. Mielessäni huusin hallelujaa, kun tiedän kuinka paljon mies inhoaa kaupungilla ja ostoksilla käyntiä. Muistissani oli vielä viime vuoden riitasoinnut keskellä Espaa. Mies lienee yhtä helpottunut päästessään pälkähästä. Ostoksilla käynti tarkoittaa hänelle nimittäin samaa kuin  hirttosilmukan laittaminen kaulaan.
Raamit on siis tarjottu, nyt voin sitten jatkaa suunnittelua oman mieleni mukaan.
Toivotaan, että byrokraatikoillakin on joulumieltä ja kaikki palaa raiteilleen ajan kanssa. Toistaiseksi siis "Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto."