Valkotornadon vallassa

Itse pidän siitä, että kotona on tavarat edes jonkinlaisessa järjestyksessä ja peruspuhtaustaso toteutuu, muu perhe tuppaa olemaan boheemimpaa sakkia, joten meno on välillä vähintäänkin hurlum hei tai ainakin heikun keikun. Mottona voisi kuitenkin pitää lausahdusta "Sekasta saa olla muttei likasta". Tunnustan, että meillä on tällä hetkellä myös likaista siis oikein sanottuna sellaista peruspaskaista.
Eilen olimme viettämässä iltaa ystävien luona ja stressikäyrä alkoi jo siinä vaiheessa nousta, kun ystävätär julisti heränneensä aamulla kello kuusi ja kuuranneensa, puunanneensa ja höyryttäneensä kotiaan priimakuntoon joulua varten.
Muutaman huonosti nukutun yön jälkeen on olo ollut kuin krapulaa potevalla tämän päivän aikana, vaikka ainoa krapulainen on ollut perheen miespuolinen asukas.
Minussa löytyy myös sitä vikaa, että suunnittelen tekeväni tietyt asiat tiettyinä päivinä ja delegoin suunnittelemiani asioita muiden perheenjäsenten hoidettaviksi kertomatta heille ollenkaan oletetuista aikatauluista. Minä kun oletan asioiden tapahtuvan mieluiten per heti ellei sitten jo eilen. Kun asiat eivät sitten jostain syystä etene tai toteudu ajattelemallani tai suunnittelemallani tavalla, osaan aina kehittää megaluokan riidan jolloin huudan täyttä kurkkua niin, että koko kylä raikuu.
Tänään tyydyin  kuitenkin vain korottamaan ääntäni sopivassa määrin. Lisää löylyä kiukaalla sain, kun miespolo oli eilen laittanut Åsa Larssonin dekkariin perustuvan elokuvan tallennukseen, jostakin syystä tallennus oli katkennut kesken kaiken ja elokuvan loppuhuipennus jäi näkemättä. Patistin krapulaisen kankeaa miestä sitten vielä katsomaan ettei tuotosta löytyisi YLE Areenasta, no ei löytynyt, joten siitä sain lisää aihetta v-käyrän kohoamiseen. Kaikki tämä siitä huolimatta, että olen lukenut kirjan johon elokuva perustuu ja lopun olisin voinut tarkistaa kirjahyllyssämme olevasta kirjasta, mutta eihän se tietenkään käynyt päinsä.
Asiasta suivaantuneena kuurasin sitten yläkerran kylpyhuonetta, jolloin mies rakentavasti  sopua hieroen ehdotti alakerran WC:n siivousta. Minä tietysti torppasin asian alkuunsa kertomalla, että siivoukseen menee korkeintaan 15 minuuttia ja julistamalla, että WC:n siivoaminen tässä vaiheessa on täysin epärelevanttia. Samaan hengenvetoon sain lauottua, että eniten huolissani olen saunan ja pesuhuoneen siivouksesta ne kun ovat jääneet huonolle tolalle ja kyse on hygieniatilasta. Mies ilmoitti voivansa siivota saunan ja pesuhuoneen, jolloin kehotin häntä olemaan tarttumatta toimeen, koska hän ei kuitenkaan osaa siivota "kunnolla". Työnjälki ei siis täytä rouvan laatustandardivaatimuksia.
Lopputuloksena tästä oli, että minä tyypilliseen tapaan korotin ääntäni ja sitten oltiin jo pienen riidanpoikasen vallassa.
Onneksi päässä liikkui edes jonkinlaisia järjen äänia ennen kuin totaalinen tulivuorenpurkaus tapahtui. Suunnistin kohti alakertaa ja pikku-raivon jälkimainingeissa revin vuodevaatteet pyykkiin enkä voinut olla tiuskaisematta perheen varhaisaikuiselle mielipidettäni siitä, miten hän arvostaa äitiään. Meillä ei muulla perheellä ole lupaa koskea pyykinpesukoneeseen, joten perheen kaikki pyykki kulkee käsieni kautta. Minä sitten laskostan vaatteet sieviin pinoihin ja tuon ne pinoissa valmiina laitettaviksi kaappiin. Kukin perheenjäsen saa oman pinonsa ja, mitä sitten tapahtuukaan? Varhaisaikuisen pino on viikon jälkeen kuin kauhakuormaajan jäljiltä. Vaatteet eivät ole löytäneet tietään kaappiin saati edes omaan huoneeseen ja jos jostain syystä ovatkin päässeet huoneeseen saakka 99% todennäköisyydellä ne ovat pitkin lattiaa puhtaat ja likaiset suloisessa sekamelskassa.
Meillä kotona, siis asuessani vielä vanhempieni luona, äitini tapasi sanoa, että heillä ei koskaan ollut varaa siihen, että vaatteet olisi heitelty lattialle tai niitä säilytetty huonosti. Tätä ohjenuoraa olen yrittänyt noudattaa itse omassa elämässäni, oppi ei kuitenkaan näytä menneen perille jälkipolvelle.
Raivokohtauksen erittämän adrenaliinin voimalla kaivelin varastosta pari Ikean muuttolaatikkoa ja latasin ne täyteen vaatetavaraa, jotka on tarkoitus toimittaa Pelastusarmeijan joulupadalle. Mies veti asiasta omat johtopäätöksensä ja kasasi kaikessa hiljaisuudessa vanhat sanomalehdet sekä pahvirojut autoon ja lähti ajelemaan kohti kierrätyspistettä.
Kaikki tämä vain siitä syystä, että ulkona riehunut valkotornado on estänyt joulukuusen hakumatkan ja pilannut näin ollen tälle päivälle laatimani suunnitelmat. Tunnistan saman piirteen myös alenevassa polvessa eli jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan kuin juna raiteilla on katastrofi valmis.
Omena ei siis ole pudonnut kauas puusta.