Selviytymistä ja valmistautumista

Kummallisesti sitä ihminen oppii selviytymään, mitä eriskummallisimmista tilanteista ja asioista. Luopuminen tietyistä asioista ja tavoista ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin on kuvitellut. Muistan ajan muutama vuosi sitten, kuinka kova luopumisen tuska minulla oli silloisesta asunnostamme. Näin jälkeenpäin ajatellen tapaus on aivan naurettava ja kuvastaa vain sitä kuinka ihminen kiintyy materiaan. Ajan myötä oppii arvostamaan aivan erilaisia asioita elämässään kuin aiemmin.

Tänä vuonna olimme päättäneet edetä jouluun teemalla "Less is more", joka ainakin osittain osoittautui todeksi. Meillä ei ollut joulukuusta, vaikka sellaisen olimme päättäneet hankkia. Tarkoitus oli hyvää tarkoittavasti sijoittaa se terassille, josta sitä olisi voinut ihailla koko kylä ohikulkeissaan. Noh, asiaan oli osuutensa ilmojen haltijalla ja kuusenhakija jäi odottelemaan tulevaisuuden jouluja. Lahjoja meille näytti kasaantuvan edellisiin vuosiin verrattava määrä. Määrä ja laatu näyttivät kohdanneen oikeassa suhteessa, mikä oli oikein ilahduttavaa. Muistattehan kun aiemmin mainitsin perheen miespuolisen olevan surkea lahjanostaja, no poikkeus ei tälläkään kertaa vahvistanut sääntöä. Lahjat olivat hänen osaltaan kaupassa vielä aatonaattona. On ilmeisesti oppinut luottamaan viimeisen 20-vuoden aikana, että se ihmeellinen "joku" hoitaa asian. Lienee tältä osin siunaus, että on olemassa tuo salaperäinen "joku" perheessä.

Oman mausteensa joulunajan selvitymistarinaan antoi vuoden 2008 joulun alla ostamamme TV:n pimeneminen aatonaattona. Seurauksena tästä meillä katsottiin jouluaattona minimaalisesti TV:ta. Aattona jaettuamme lahjat osa porukkaa alkoi tehdä lähtöä kotiin ja omat kotijoukkoni ampaisivat kyläilemään ei näkö- mutta huutoetäisyyden päähän. Minä tästä viisastuneena otin aikaa itselleni ja vedin jalkaani joulupaketista löytyneet villasukat. Levylautaselle löysi tiensä miehen paketista putkahtanut Club for Fiven uutuuslevy ja käteen Lehtolaisen uusin dekkari, jonka ostamalla olin varmistanut itselleni täydellisen joulun. Ja sitten... siunattu rauha.

Tapanina olimme kutsuneet sukua ja ystäviä kanssamme rääppiäisiin mottona tule sellaisena kuin olet, tuo mitä tuot ja omat pullot mukaan. Juhlat jatkuivat hauskoissa merkeissä pitkälle iltayöhön. Jouluruokaähkyn saaneet saivat maistaa mm. erittäin maukasta sienirisottoa á la Laila. Lopputuloksena jääkaappimme oli kuitenkin enemmän turvoksissa juhlien päättyessä kuin alkaessa ja lisäksi meiltä löytyi kiitettävä määrä tyhjiä viinipulloja jotka isäntäväki oli tyhjentänyt loppasuisten ystäviensä avustuksella.

Uutta vuotta siirryttiin odottelemaan soittamalla TV:n korjaajalle ja kaunistautumalla Helsinki Dayspassa, niin äiti kuin tytärkin. Tunnelma siellä on aina niin rauhallinen ja seesteinen. Vahinko että olin alkanut tunnistaa itsessäni alkavan flunssan oireita, joten pieni viluntunne pilasi täydellisen nautinnon. Iltaa kohti oirehdin yhä enemmän ja osasin onneksi tehdä järkiratkaisun. Lähetin perheen viettämään Uuden Vuoden juhlaa tuttavaperheen luo ja jäin itse kotimieheksi koiran kanssa. Joulun  kaltaisesta siunatusta rauhasta ei ollut tietoakaan, sen verran vilkasta oli tykistäpatterin tulitus kylällämme. Täytyy todeta, että kyseinen pauke oli alkanut jo hyvissä ajoin viikolla ennen oikeaa ajankohtaa. Vannotin, että kun saan kyseisen paukuttelijan käsiini, niin ei jäljelle jää edes märkää länttiä. Jossain se raja menee minullakin.

Jatkosuunnitelmissa oli sirkustella Uuden Vuoden kunniaksi lauantaina 02.01.2010. Pää oli pehmeä kuin pumpulissa ja Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkukseen kummilasten ja lapsen kummitädin kanssa suuntasivat perheen miespuolinen henkilö sekä varhaisaikuinen joka sai seurakseen samanikäisen serkkunsa, samaa kummisakkia hänkin. Olenkin todennut, että olemme todella sisäsiittoista sakkia tässä suvussa, niin sekaisin meillä on nämä kummit ja kummilapset. Aina ei tuppaa edes muistamaan, että kuka nyt oli kenenkin kummi? Sukuhan on tunnetusti paras ja pahin.

Sirkuksen jälkeen oli sovittu serkut kokkaa sessiosta jota sattuneesta syystä jouduttiin siirtämään. Sessioon oli valmistauduttu huolella hankkimalla raaka-aineita jo ennen Uutta Vuotta ja ruokaan nasevasti sopivat viinit oli ostettu Alkon sympaattisen Arttu-nimisen nuoren miehen avustuksella. Varhaisaikuisen kummitäti kuului pyöräyttäneen meille suussasulavan jälkiruuan, joka ahdettiin pakastimen kitaan odottamaan parempia aikoja.

Tänään olemme valmistautuneet joulunajan loppumiseen. Loppiaisena on tarkoitus riisua joulu talosta, mikä ei tänä vuonna tuottane suurempia ponnistuksia. Meillä kun joulupynttääminen rajoittui tänä vuonna vain kellarista hakemaani enkelikuoroon sekä pariin astiaan kieputtamiini valoköynnöksiin. Köynnökset saavat edelleen olla esillä, koska ne luovat aivan ihanaa tunnelmavaloa hämärän aikaan. Loppiaisen viettomme taitaa kallistua enemmän yleisen siivouksen puolelle, mikäli puhtia ja innostusta riittää. Illalla on tarkoitus nauttia lihafondueta erilaisten lisukkeiden kera tällä kertaa vain oman perheen voimin ja naukkaista lasi tai kaksi hyvää viiniä. Miespuoliselle jäsenelle on toimestani annettu resepti tipattomasta tammikuuta sen verran jykevää on tuo juhlinta ollut joulukuun aikana.

Kun flunssa vihdoin on alkanut osoittaa hellittämisen merkkejä, ja merkit aina vaanivasta poskiontelutulehduksesta on ajettu taka-alalle, on suunnitelmat serkut kokkaa session uudesta ajankohdasta on lyöty lukkoon. Ensi lauantaina kokataan taas oikein olan takaa, menun runko on ollut valmiina alku- ja pääruokaa myöden ja ideoita lisäkkeistä heittelimme vielä tänään puhelimessa. Puheissa vilahtelivat niin bataatit, porkkanat kuin punajuuretkin.

Muistakaa, että hyvää kannattaa aina odottaa ja hyvin suunniteltu on puoleksi tehty.

ps. Miten kävikään TV:n kanssa? Se tuotiin tänään aamulla toimintakuntoisena takaisin. Ja korjaus? No se oli suoritettu takuun piikkiin. Hyvää palvelua sanoisin!